Zappa/Beefheart/Mothers "Bongo Fury"
By Erkki Lehtiranta
ZAPPA/BEEFHEART/MOTHERS:
Bongo Fury (DS 2234)
Tässä vaihtoehtoinen kuukauden älppäri niille, jotka ovat vajonneet niin alas, että pitävät Zappa/Beefheart-yhdistelmästä. Kahden suuren rock-individualistin ensimmäinen varsinainen yhteislevytys on isku kuulijan vesirajaan ja vielä sellainen isku, ettei siitä hevillä selviä. Omasta mielestäni tämä platta tarjoaa joka suhteessa huomattavasti enemmän kuin Frankin ja Kapteenin pari edellistä levyä yhteensä.
Suurin osa "Bongo Fury'a" on äänitetty Mothers-konserteissa Austinissa Teksasissa kuluvan vuoden toukokuun 20. ja 21. päivänä. Zappan ja Beefheartin lisäksi soittavat näillä live-urilla George Duke, fonisti Napoleon Myrphy Brock, veljekset Bruce ja Thomas Fowler, slidekitaristi Denny Walley ja rumpali Terry Bozzio. Sävellykset ovat silkkaa Zappaa lukuunottamatta biisejä "Sam With The Showing Scalp Flat Top" ja "Man With The Woman Head," jotka ovat lähtöisin Pihvisydämen aivoista. "Cucamonga" ja "200 Years Old" ovat studiotaltiointeja, luultavasti ylijäämäkamaa viime vuoden levytyssessioista.
Kuten suomenvierailut ovat osoittaneet, kuuluu Zappan äitilauma maailman huippubändeihin konserttilavalla, ja "Bongo Fury" lisää vielä huutomerkin tämän väittämän perään. Jo levyn pelkät musiikilliset ällistyttävyydet nostavat niskakarvat pystyyn ihallusta, ja kun musiikilliseen antiin lisätään vielä tekstien iljettävyydet, niin summaksi saadaan teollinen mestariteos. Pihvisydämen vokaaliosuudet ja huuliharpputaiteilu tuovat Mothersien musiikkiin oman lisähohteensa, ioka potkii pahaa aavistamattomalta kuulijalta helposti jalat alta. Aijä vaan tahtoo laulaa välillä sellaisella aksentilla, ettei edes virallinen kielenkääntäjä saisi noista mielenkiintoisilta kuullostavista örinöistä selvää.
"Bongo Fury'lla" vallitsee mielestäni ihanteellinen tasapaino laulu- ja intrumentaaliosuuksien välillä. Zappa itse heittää ehkä enemmän kitarasoloja kuin millään aikaisemmalla Mothersplatalla, ja nuo soolot ovat poikkeuksetta pelkkää hunajaa. George Duke, joka oli voimakkaasti esillä kokoonpanon parilla edellisellä palatalla, ei yllä "Bongo Fury'lla" yhtä näyttäviin suorituksiin vaan tyytyy lähinnä taustakuvioiden laatimiseen ja stemmojen laulamiseen. Beefheartin huuliharppu sen sijaan laulaa useilla urilla muiden intrumenttien esitykset suohon, ja ainoastaan Frankin soolot nousevat minun arvoasteikossani samalle tasolle. Brock ja Bruce Fowler ovat kumman pimennossa – biisien sovitukset eivät juuri suosi puhaltimia varsinkaan soolo-osuuksia ajatellen. Walley, Tom Fowler ja Bozzio paiskovat tiukkaa komppikastiketta, muttei heillekään tarjoudu tilaisuutta näyttöihin jälkiruokaasteella. Stemmalaulut ovat rautaa, kuten odottaa sopikin.
Mitäpä olisi Mothersien musiikki ilman tukevaa tekstipuolta, vie jonkun verran aikaa päästä sisälle "Bongo Fury'n" sanoitukslin, joissa välillä kukkii niin musta huumori, että silmissä sumenee. Kielitaito tosin joutuu kovalle koetukselle, ja olisikin ollut miellyttävä yllätys saada lyriikat paperille painettuna. Varsin kärkevä esitys on "Poofter's Froth Wyoming Plans Ahead," joka on ennakkovaroitus ensi vuonna pidettävästä USA:n 200-vuotispäivästä, tai oikeammin räävitään ennkkkoon koko juhlavuotta.
Tästä levystä löytyisi kertomista vielä vaikka kuinka paljon, mutta jääköön jaarittelut muiden asiaksi. Lopuksi pieni varoitus kaikille, jotka ovat juuri lähdössä ostamaan tätä kiekkoa: Sekoilutauti saattaa iskeä äkkiarvaamatta kaikkiin niihin, jotka joutuvat "Bongo Fury'n" vaikutuspiiriin.
EKI
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net