Frank Zappa on työhullu
By Matti Laipio
Pelkka lahjakkuus ei riitä pinnalla pysymiseen kovassa ja mittasuhteilttaan jatkuvasti kavavaa rockmaailmasa.
Ainakin Frank Zappa elämä on paikotellen jopa epäinihmillisen raskata.
Häneen eivät päde mitkään työaikalakien säädökset.
Frankille kahdenkymmenen tunnin pituiset työpäivät ovat usein pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Lomailua muuten suorastaan vihava Zappa on viime vuosina kuitenkin ottanut tavakseen viettää raskaan kiertueohjelmansa vastapainoksi muutaman rentouttavan päivän Suomessa. Tammikuussa Frank viipyi Helsingissä neljä päivää. Frank viihtyy jostain syystä hyvin täällä. Siihen on vaikuttanut suuresti hänen ensivierailunsa vuonna 1973. Tuolloin hän sai mahtavan, lähes valtiovieraalle kuuluvan vastaanoton. Muisto siitä lämmittää edelleen.
Vaikka Frankin vierailujen sävy on kerta kerralta muuttunut asiallisemmaksi, ei Helsinki ole Frankin silmisä menetanyt hohtoaan.
Tapasin Frankin edelisin kerran hänen kotonaan Los Angelesissa. Tuolloin hän työta kilvaasti. Joka ilta hän menee studioon yhdeksältä ja palaa kotiin vasta aamulla. Hän nukkui iltapäivään ja hoiteli sitten erilaisia työasioita ennen studioon lähtöä.
Tuolloin hänellä ei ollut yhtyettä koossa. Edellisestä kokoonpanosta oli jäljellä vain rumpali Terry Bozzio, joka useimpina aina oli myös studiossa. Aiemmin Roxy Musicissa soittanut Eddie Jobson oli juuri tulossa mukaan, ja hän kävi tuolloin melkein päivittäin Frankin luona kuuntelemassa nauhoja.
Nyt täällä käynyt kokoonpano syntyi heinakuun lopulla. Terryn ja Eddien lisäksi mukaan tulivat basisti Patrick O'Hearn ja kitaristi Ray White. He pääsivät bändin monien ehdokkaiden joukosta koesoiton perusteella.
Mika sitten ovat vaatimukset Frankin yhtyeeseen pääsemiseksi? Siihen mestari itse vastasi näin:
– Ensiksin muusikon on sopeuduttuva bändin persoonallisuudeltaan. Ilman sopivaa mielenlaatua työstä ei tule mitään.
– Tietysti myös hänen teknisen valmiutensa on oltava melkoinen, mutta erittäin tärkeää on myös, että hän pystyy oppimaan laajan ohjelmiston nopeasti ja että hän muistaa sen ulkoa myös esiintymisissä.
– Mikään osapäivätyö tämä ei ole, vaan bändiä rakentaessamme menee harjoituksiin usein kymmenenkin tuntia päivässä ja sen lisäksi on monesti levytyksiä tai muuta työtä päälle.
Tälla kertaa Zappan konsertti ei herättänyt varauksetonta ihastusta. Puhuttiin, että Zappalla on huono bändi verrattuna moniin hänen takavuosiena loisteliaihin kokoonpanoihin. Frank ei suuttunut kritiikistä, vaan perusteli asiailisesti muusikkovalintojaan:
– Kyllä tämä bändi on minun mielestäni hyvä nimeenomaan rockyhtyeena. Luulen, että esimerkiksi George Duke ja Ruth Underwood taitavuudestaan huolimatta eivät sittenkään olleet oikein rockmuusikkoja vaan enemmänkin jazziin päin kallellaan.
– Tietysti tämän kokoonpanon kanssa on tiettyjä ongelmia. Patrick ja Ray eivät juuri osaa lukea nuotteja. Siitä johtuen emme voi soittaa aivan kaikenlaista kappalemateriaalia, mutta kyllä minusta bändi on ihan hyvä nimenomaan rockin soittamiseen.
Kultuuritalon konserteissa Patrick ja Ray saivat paljon soolotilaa, mutta ainakin suomalaisten kuuntelijoiden mielestä heidän soolonsa eivät juuri sykähdyttäneet Frankin ja Eddien suorituksiin verrattuna.
– En minä voi muusikoilleni sanoa miten he soolonsa soittavat. Minun valtani päätyy siihen, että he hoitavat yhtyeosat kunnolla, mutta solisteina he saavat tehdä mitä itse haluavat. Jos puuttuisin sooloihin, ei kukaan kohta soittaisi bändissä. Sellaista diktatuuria ei kukaan muusikko sietäisi.
Zappa Japaniin ja Australiaan
Zappan Euroopan-kiertue kestää helmikuun puoliväliin ja sen päätymisen jälkeen matka jatkuu Japaniin ja Australiaan. Mikään kovin pieni yritys tämä hänen kiertueensa ei ole. Vaikka bändissä soitta vain viisi muusikkoa, niin seurueesseen kuuluu kaikkiaan 22 henkeä. Suurin osa heistä on erilaisia roudareita, jotka hoitelevat mukana kahdessa rekassa kulkevaa 35 tonnin laitemäärää.
Tämä lasti on varsin arvokas, sillä Zappa arvioi laitteistonsa arvoksi kaksi miljoonaa markkaa. Suurin osa siitä on hänen omaansa, erikoistyönä tehtyä.
Austraaliasta palattuaan Frankilla on edessään mahtava levytysurakka. Hän on näet riitautunut nykyisen levy-yhtiönsä kanssa ja hän haluaa päästä eroon siitä. Mutta jotta se onnistuisi, hänen on vuoden loppuun mennessä toimitettava sille neljä LP:tä.
– Onneksi suurin osa niistä on valmiina. Kun palaan kotiin, lähinnä viimeistelen ne. Siinä menee muutama kuukausi ja sen jälkeen sävellän uutta materiaalia ja kokoan joskus loppukesällä uuden yhtyeen syksyisiä eiintymisiä varten.
Mutta Frank, eikö tuoliainen työtahti käy hermoille? Etkö pida lomaa milloinkaan?
– Lomista niin en välitä. En kokaan ole pitänyt mitään varsinaista lomaa enkä edes halua. Pitkästyisin vain kun ei ole mitään tekemistä.
Helsingissä sentään Frank ei koko aikaa päässyt työn ääreen. Hän kävi jopa tansimassa sekä eräänä toisena iltana jakoi palkintoja dj-kilpailuissa. Vaikka yleisöä ei ollut Kultuuritalon konserteissa kovinkaan runsaasti, ei se Frankia pahemmin surettanut:
– Ensi vuonna tapaamme ja toivotaan, ettei silloin kenelläkään ole valittamista bändini suhteen!
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net