Nero käärmeissään verhon taakse: yleisö petti hyper-Frankin
By Hansci Louhisola
Frank Zappa, uranuurtaja, musiikillisen kurinalaisuuden ja tyylilliseb varmuuden apostoli väänsi viikseä ja mustaa haiventa konsertin jälkeen Helsingissä. Applodit eivät riittänet Zappalle!
Kuitenkin suurin osa yleisöstä varsin tyytyväinenZappan esitykseen ja Frank veli peräti 4000 ihmistä Messukeskukseen Helsinkiin. Joten viikset ylös Frank!
Musiikkinero Frank Zappa saapui kolmannen kerran konsertoimaan maahamme. Vierailu sijoittui kiertueen keskivaiheille. Kundin kaikki aikaisemmat konsertit olivat olleet ehdottomia menestyksiä. Tästä johtuen Frank oli rasituksista huolimatta mitä parhaimmalla tuulella saapuessaan levy-yhtiö Scandian järjestämään yleiseen kysymystenheittotilaisuuteen.
Edellisten Suomessa pidettyjen konserttiensa perusteella Frank ilmoitti olevansa ihastunut maahamme ja yleisökin oli kuulemma ollut enemmän kuin ok.
Henkivartijansa uskollisella johdatuksella Frank Zappa asteli pressisalin ovesta sisään. Pysähtyi ja sanoi matalanratisevalla äänellä: "hi!"
Frank opastettiin salin perällä olevan pitkän pöydän taakse. Eteen lykättiin mikrofoni ja tilaisuus saattoi alkaa.
Yleisluontoiset ja vakiomaiset kysymykset saivat vastauksensa Zappan pudotellessa humoristisia herjoja lehdistölle. Näin ollen Zappa ei joutunut kuuntelemaan samanlaatuisia kysymyksiä montaa kertaa yhden tilaisuuden aikana, mikä oli järkevää ylikuormitetun artistin ajankäyttöä ajatellen.
Vähitellen tilaisuus saavutti crazyrajan, joka on ehdottomasti ylitettävä Zappan ollessa kyseessä. Kysymykset vaihtuivat rutiininomaisista Frankia enemmän inspiroiviksi ja kuultiin muutama wc-juttu, Frankille luonteenomaista kielenkäyttöä ja mielettömiä, vakavalla naamalla lauottuja zappamaisia totuuksia elämästä, politiikasta ja musiikista.
Frankin noustessa tuolille seisomaan ja näyttäessä vaaleanpunaisia, kukkakuvioisia sukkiaan alkoi seurustelu sujua ja routa suli.
VALIKOITUA ZAPPAA:
Kodista ja harrastuksista
– Asun talossa, ehkä ette tienneetkään. No, joka tapauksessa asun omassa talossani, enkä sikolätissä liiemmälti kuin navetassakaan. Taloni on tehty tukirakenteista, mm. kanaverkkoaidasta, jonka päälle on ruiskutettu stukkirappaus. WC on alakerrassa.
– Minulla on kolme lasta. Kahdeksanvuotias, kuusivuotias sekä puolitoistavuotias eli 1,5-vuotias tai 1 1/2 vuotias, ilmaistakseni asian murtoluvuilla.
– Talossani asuu myös kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koira on lassie ja toinen samojedi.
– Harrastukseni?
– No, ensinnäkin, soitan mielelläni.
– Joskus tyydyn myös kuuntelemaan musiikkia. Nykyisin kuuntelen discomusiikkia. On aivan turha halveksia discomusaa. Sehän vain täyttää tehtävänsä tässä maailmassa. Se ei pyri olemaan enempää kuin se todellisuudessa on. Se on tehty tanssittavaksi. Seuraavalla LP:lläni on myös muutama discobiisi, mm. eräs, jonka nimi on "Disco Boy". Tein sen Tanskassa. Olin nimittäin discon veskissä ja jonotin vuoroani pytylle. Kesti saamarin kauan ennen kuin pääsin toimittamaan asiani, sillä joku idiootti oli nauttinut sietorajansa ylittävän määrän juovukkeita ja piti itsepäisesti kahvasta kiinni öristen kopissa. Tämän tuskallisen odotuksen kestäessä jouduin tarkkailemaan diskopoikia, jotka tulivat veskiin "käsipesulle". Itse asiassa he vain teeskentelivät pesevänsä käsiä, sillä suurimman osan ajasta he käyttivät peilaamiseen ja kampaamiseen ja itsensä ylenpaittiseen ihailemiseen. Tein tästä ikimuistettavasta wc-visiitistä biisin. Sitäpaitsi tanskalaiset ovat erittäin epäkohteliaita! No, se siitä.
– Kuten jo mainitsin, soitan mielelläni. Minulla on 25 kitaraa. Soitan niitä kaikkia, mutta en samaan aikaan, silloinhan minulle olisi tehtävä leikkaus.
– Säveltäessäni käytän instrumentteina kitaraa tai pianoa.
– Kitaroistani on kaksi kappaletta 12-kielisiä. Hankin kaikki kitarani yksityistilauksina kitaranrakentajalla. Häneltä menee noin yksi vuosi yhden kitaran tekoon, sillä hän tekee äärimmäisen pikkutarkkaa ja hyvää työtä.
Periaatteesta ja rahasta
– En ole koskaan tehnyt musiikkia rahan vuoksi. Olen loukkaantunut, jos joku todella näin luulee. Teinhän LP:n, jonka nimi oli "We Are Only In It for the Money", mutta se oli pilailu Beatleseistä.
– I just like to make music. Niinpä vastaankin: I'm not in it for the money!
– Tätä väitöstäni voin pönkittää sillä, että tuhlaan kaikki rahani sitä mukaa kun sitä tulee. Raha on kuluttamista varten.
Musiikista ja sanoista
– Musiikkini on musiikkia. Sanoitukseni ovat sosiologiaa. En ole maailmanparantaja, mutta haluan selvästi ja kaunistelematta tuoda esille epäkohtia. En suinkaan ole mikään protestilaulaja, mutta uskallan käsitellä sanoituksissani yhteiskunnan arkoja kohtia. Uskallan tehdä pilaa poliiseista, jos ne töppöilevät. Uskallan myös tuoda julki mielipiteeni hallituksesta ja maan johtomiehistä, eivätkä he siitä suutu.
– Tässä maailmassa on niin paljon tyhjänpäiväistä. Ihmisiä harhautetaan ja vedetään nenästä kaiken aikaa. Jotkut tajuavat sen, mutta useimmat kulkevat virran mukana koskaan pysähtymättä edes ajattelemaan omilla aivoillaan asioiden tarkoituksenmukaisuutta.
– LP:lläni Bongo Fury olen jo kertaaileen tehnyt selväksi mitä mieltä olen tänä vuonna tapahtuvasta jenkkivouhotuksesta, ts. 200-vuotisjuhlasta. It's bullshit!
– Jokaisen maan hallitus on roskaa. Pienet asiat suurennellaan ja suuret asiat ohitetaan sivuseikkoina. Toisarvoisista jutuista tehdään koko maaliman kattavia skandaaleja. Amerikka on suuri maa, joten meillä on suuret pulmamme, mutta kyllä tekin vielä saatte oman watargatenne. Sittenpähän tiedätte. Olkaa huoleti.
Vieraista kielistä
– Ei ole tärkeää hallita täydellisasti esim. japaninkieltä. Mielestäni riittää, että osaa kohteliaisuussanat ja hieman ravintolasanastoa, jotta tietää mitä joutuu syömään. Lisäksi on hyvä hallita joukko yleissanoja, että joten kuten pärjää matkustellessaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka yrittäisin puhua ja matkia japanilaista puhetta, kuulostaa se aina alkuperäiseen verrattuna yli-idioottimaiseita.
– Alkaisemmilta Suomen vierailuiltani on mieleeni jäänyt sana "kiitos", mutta lausuessani sen hotellissa huonetarjoilijaile, tuli vastaukseksi, että pidä sinä vain senkin ... pääsi kiinni, kyllä me osataan paremmin sun kieltäsi. Tämän jälkeen olen tyytynyt puhumaan omaa kieltäni.
Kiertueesta ja kokoonpanosta
– Suomen jälkeen menemme taas Tanskaan sitten Ruotsiin ja vielä uudelleen Tanskaan, sitten Berliiniin ja Bryssellin sekä soitamme pari kertaa myös Espanjassa.
– Englantiin?
– Ei, en mene koskaan enää Englantiin. Englantilaiset ovat kauniimpia vaatteet päällä kuin ilman.!!?!
– Kokoonpano Motherseissa on aina erilainen. Se ei pelkästään vaihdu Suomen vierailua varten, vaan se vaihtuu joka kiertuetta varten. Tällä kerralla mukanani on pienempi yhtye, jolla saisin itse soittaa enemmän.
– Entisen yhtyeeni rumpali halusi soittaa jazzia, joten mikäs minä olin häntä pitelemään. Soolokitaristi Denny Walley ja vetopasunisti Bruce Fowler viihtyivät paremmin Beefheartin seurassa.
UPPSTAIRS TAPES:
Kiinnostaako Zappan musiikki?
Vahvat epäilykset ainakin heräsivät huomattuani, että Frankin kutsua noudatti vain kaksi toimittajaa. Frank oleskeli upeassa sviitissä hotellin ylimmässä kerroksessa yhdessä henkivartijansa Lotharin kanssa.
Edellisessä konsertissa äänitetyt kasetit soitettiin parhaat palat valikoiden. Äänentoisto oli mahtavaa ja puhdasta, tekniikkaa huipussaan. Ohjelmistoa esiteilessään Frank istuskeli sohvalla nautiskellen kahvia ja mansikkakakkua.
Jotkut ovat väittäneet, ettei Zappan musiikki voi kiinnostaa muita kuin muusikkoja, mutta käsittääkseni arviointi on varsin väärä, koska kuuntelemalla Zappan lukuisia älppäreltä voi niiltä poimia erittäin mehukkaita kappaleita ja sanoituksia. Ne nyt eivät tietenkään ole mitään tavallista taustamusiikkia, vaan edellyttävät asiaan syventymistä. Vuodesta -66 lähtien kuunneltuani Zappaa olen huomannut, että Zappan musaan kasvaa kiinni. LP:t ovat varsinaisia keräilijöitten aarteita, eikä niistä mielellään luovu kerran ne hankittuaan.
Loistava konsertti laimea yleisö
Frank Zappan Mothers of Invention muodostui tälläkin kertaa huippumuusikoista: Roy Estrada – basso, Terry Bozzio – rummut, Andre Lewis – kosketinsoittimet, Napoleon Murphy Brock – saksofoni ja laulu sekä itse Frank – kitara, laulu ja kerronta.
Lisänä olivat näyttämö- ja soundikokonaisuutta luomassa: Davey Moire – äänentarkkailu, Coy Featherston ja Unity – valot, Paul Joe ja Rick "Tex" Abel – näyttämölaitteet.
Konsertti alkoi saksofonisti Napoleon Murphy Brockin siansaksapuheella, joka oli moni-ilmeinen ja kuvaava, mutta kuitenkin tarkoitettu, ei siitä saanut selvää. Tämä osa kuvasi Zappan ajatustapaa vieraista kielistä. Mongerruksen jälkeen siirryttiin Zappan ja villakoiran kaksinpuheluun. Zappa kertoi luomiskertomusta valosta ja villakoirasta.
Kaiken vaimensi yht'äkkiä sähköbreikki. Näihin aikoihin piti messukeskuksessa olleesta autonäyttelystä sammuttaa valot ja hommaa hoitanut henkilö oli tempaissut sähköt pois väärästä johdosta. Zappa pisti tupakaksi ja yleisö piti huolen rytmikkäästä taputuksesta. Sähkön palautumisen jälkeen kuultiin luomiskertomuksen jatko, jossa paljastui, että maailmaan oli alunperin luotu kolme virhettä: mies, nainen ja sähkö. Kertomusta alkoi vauhdittaa jatkuvasti voimistuva kappale nimellä "Dirty Love", joka teki yleisölle selväksi, että Zappa on todellakin kallistanut korvansa discomusiikille ja sisällyttänyt tämänkin soulbeatin konserttiohjelmistoonsa.
Seuraava "Filthy Habits" on paljon raskaampi edellistä. Zappan solo-osuus venytti kappaleen tavanomaista pituutta. Tämä alussa kuultu soolo ei onneksi jäänyt Zappan ainoaksi.
Vilkaskäänteinen saksofonisti tanssi sulavasti. Vaihtoi vähän väliä asuja ja esitti liikkuvaista extravaganzaa. Loistavia esityskokonaisuuksia olivat Pregnant-LP:ltä poimitut "How Could I Be Such A Fool" sekä "Ain't Got No Heart".
Mahtavat alkuaplodit sai edellisten lisäksi myös Bongo Fury'ltä tuttu "Advance Romance". Sen kestäessä kuitenkin alkoi levoton liikehdintä yleisön keskuudessa. Ilmeisesti hieman myöhäiseksi venähtänyt konsertin alku johti kellonkatsojien ennenaikaiseen salista poistumiseen.
Lisää väkeä pakeni paikalta Zappan alkaessa herkutella sadistisesti mollamaijalla samalla kertoen tarinaansa korkeakoulusivistyksen omaavista naisista. Palan painikkeeksi tarjoili yhtye kevyemmän kappaleen, jonka lauluosuuksista huolehti rumpali Terry Bozzio.
Konsertin edelleen jatkuessa ilkaviemärissä asustavan, rottia syövän hylkiön seikkailuilla sekä Zappan jäntavillä sooloraapaisuilla oli tunnelma korkealla. Yleisö osoitti suosiotaan voimakkaasti, liikaa tunteitaan dramatisoimatta. Suomalaiset eivät yleensäkään riehu rajattomasti konserteissa, eivät varsinkaan tämänsuuntaisen musan diggarit.
Joka tapauksessa yleisömassaan verrattuna applodien määrä ja voimakkuus eivät vetäneet vertoja Frankin aikaisempien konserttien menestyksille. Syitä voi tietenkin olla useita – hallimainen anttifiilispaikka, kuten UKK-sali, ratkaisevasti aiemmista eroava ohjelmisto tai artistin liian suuret ennakko-odotukset. Tai kaikki nämä yhdistettyinä. Tuntui kuitenkin siitä, että yleisö piti eniten vanhemmista biiseistä ja jopa odotti kuulevansa enemmän vanhaa Zappasekoilua.
Myrtyneenä Zappa palasi juuri ja juuri riittävien encorevaatimusten vetäminä lavalle ja soitti Dinah Moe Humm-nimisen kappaleen, jonka jälkeen Zappa vetäytyi verhojen taakse raivoissaan. Suomalaisyleisö oli pettänyt suursuosikkinsa, pintaneron Frank Zappan. ■
Note. Zappa's concert in Helsinki Messukeskus was in 26 February 1976.
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net