Olen P.A. tarvitsen rahaa!

By Brian Bishop

Suosikki, February 1977

Velmun kassakirstu kilisee tyhjyyttään:

Olen P.A. tarvitsen rahaa!

Suosikki usutti edustajansa jututtamaan maestro Frank Zappaa juuri ennen hänen Euroopan konserttikiertuettaan.

Frank oli tuttuun tyyliinsä ärhäkkäällä päällä. Osansa ryöpyistä saivat koomiset englantilaiset, mönjä nimeltä marihuana ja viimeisin Zappa-LP.

Taikasana hymyyn oli tällä kertaa Suomi:
– Pidän suomalaista. Viimeisimmän levyni yhteen kappaleeseen sain idean suomalaisilta faniltani!

Vieraillessaan viimeksi Atlantin itäpuolella FRANK ZAPPA julisti useaan otteeseen, että häntä ei tulla näkemään Euroopassa pitkään aikaan. Mutta hän on kuitenkin ottanut ja pyöräyttänyt nuo sanansa sekä pakannut paljon kokeneet kapsäkkinsä lähteäkseen taas kerran ilahduttamaan vanhan maailman asukkaita omailmeisellä taiteellaan.

Miksi?

Esitän tämän varmaankin monien mielessä liikkuvan pelkistetyn kysymyksen Zappalle hänen oleillessaan viimeisiä hetkiä New Yorkissa ennen matkaansa suurten vesien yli.

Joulukuussa 36 vuotta täyttänyt maestro heittää minuun huvittuneen tarkkailevan katseen ennen kuin vaivautuu vastaamaan kuivaan tyyliinsä:

– Ensinnäkin haluan esitellä uuden bändin myös eurooppalaisille ystävilleni. Toiseksi haluan mainostaa uutta levyäni. Ja kolmanneksi haluan rahaa ... Niin yksinkertaista se on ...

Frankin uusi joukkue, jonka nimenä on poikkeuksellisesti vain Zappa, ja uusi LP, jonka otsikkona on Zoot Allures, liittyvät oleellisesti toisiinsa, vaikka yhtyeen jäsenistä vain rumpali Terry Bozzio on mukana levyllä. Muut ovat tulleet mukaan myöhemmin, viime vuoden lopulla, mutta silti heidät nähdään levykotelon kuvissa.

– Minulla on nyt todella hyvä yhtye, tuumii FZ. – Siksi halusin heidät mukaan levykotelon valokuviin. Lisäksi tiesin, että tämä ryhmä suoriutuu kaikella kunnialla myös niistä kappaleista, joita tälle levyllä on ...

Yleisön kannalta mielenkiintoisin Zappan uusista apureista on kauniskasvoinen brittipoju Eddie Jobson, joka hankki toimeentulonsa tätä ennen Roxy Musicin riveissä. Miten hän tuli mukaan.

– Tutustuin hänen Roxyn toimiessa lämmitelybändinäni eräällä keikalla Milwaukeessa toissa vuonna, kertoo Zappa. – Myöhemmin hän ilmestyi luokseni ja pyysi päästä koesoittoon, koska hän halusi ruveta soittamaan minun kanssani. Hän vaikuttikin siksi lahjakkaalla, että kutsuin hänet mukaamme Roxyn päätettyä Amerikankiertueensa.

– Eddie roikkui mukanamme tuolloin muutamia päiviä, mutta yhteistyömme ei ottanut oikein luonnistuakseen. Niinpä hän katsoi viisaimmaksi palata Roxyn, mikä oli tietysti aivan oikein siinä tilanteessa. Puolen vuoden kuluttua hän otti uudelleen yhteyttä minuun ja aneli saada yrittää vielä kerran kanssani. Muuta ei sitten tarvittukaan ...

Zappan jäsenet ovat kovin nuoria verrattuna sitä edeltäneitten Mothers Of Invention -kokoonpanojen jäseniin. Eikö se ole hieman uhka rohkea leikkaus tässä vaiheessa, jolloin Francis Vincent Zappa nuorempi on itse tullut olleeksi mukana leikissä jo pari vuosikymmentä?

– Ei nuoruus ole mikään synti, toteaa maestro. – Kaikki nämä nyt seurakseni saamani kaverit ovat nuoresta iästään huolimatta jo taitavia muusikkoja ja sen lisäksi vielä täynnä tarmoa. Omalla kannallani he ovat erityisen tärkeitä siksi, että he heijastavat myös minuun itseeni innostusta tähän yhteiseen asiaan ...

Entäpä sitten tämä uusi levy? Miten se eroaa FZ:n mielestä hänen aikaisemmista aikaansaannoksistaan, joita löytyy markkinoilta erilaisina yhdistelminä hänen omien laskelmiensa mukaan pitkälti yli 40 LP:nä?

– Tämä on ensimmäinen todella kaupallinen levyni, väittää mestari. – Tarkataan tältä sitä, että tämä kokoelma on julkaistu levy-yhtyen omailta merkiltä eikä suinkaan DiscReet-tuotantona, kuten aikaisemmat. Lähtökohtana on ollut antaa yhtiön markkinointimiehille sellainen kiekko, jota he voivat myydä ilman turhia narinoita.

– Mutta en tiedä vielä mitä tästä touhusta tulee. Minusta tuntuu näet turhan usein siltä, että levy-yhtiön pamput eivät piittaa minusta tosiasiassa laisinkaan. Mikäli he eivät ala osoittaa suurempaa kiinnostusta minua ja musiikkiani kohtaan varsin pian, siirryn jonkin toisen yhtiön palvelukseen ...

Eräs levyn numeroista on tiettävästi omistettu suomalaiselle ihailijallesi. Voisitko kertoa siitä lähemmin?

Tarkoittanet kappaletta Ms. Pinky. Se on omistettu oikeastaan kaikille yksinäisille ihmisille, mutta idean siihen sain eräällä suomalaisella ystävällä. Hänen nimensä on Eric tai jotakin sinne päin (Erkki-setä Rapo. Toim. huom. ^[1]) ja hän on aina paikalla kuin tulen Suomeen.

– Kerran hän antoi minulle lahjaksi Kalle-nimisen miesten lehden. Siinä mainostettiin yksinäisien miesten iloksi tarkoitettua kumminukkea, joka oli niin karmean näköinen, että päätin hankkia sellaisen nähtäväkseni ensi tilassa. Sainkin moisen vehkeen, jota kutsuttiin Ms Pinkyksi, Hollannista, ja se osoittautui todellisuudessa vieläkin hirvittävämmäksi kuin valokuvassa ...

Levysi tuntuu muutenkin vahvasti seksin sävyttämäksi. Esimerkiksi kappaletta The Torture Never Stops pidetään monilla tahoilla niin rohkeana, että sitä ei uskalleta esittää julkisesti. Mikä on oma näkemyksesi asiasta?

– Tuo esitys saattaa joidenkin mielestä olla rohkea tai jopa rivo, mutta samalla se on totuudenmukainen. Liian monet naiset joutuvat kokemaan seksin vielä tänäkin päivänä lähinnä kidutuksena, eikä tälle ilmiölle näytä löytyvän loppua ainakaan meidän elinaikanamme ...

Entä sitten tuo Osakassa, Japanissa, äänitetty Black Napkins? Liittyykö sekin jollakin tavalla seksiin?

– Ei suinkaan. Se perustuu kokemuksiini elämäni toiseksi karmeimmitta päivällisiltä viime kiitospäivänä Milwaukeessa. Meille tarjottiin siellä säilöttyä kalkkunaa ja keinotekoista mustaherukkahillaa, ja kaikkeen kruunasivat nuo mustat lautasliinat.

– En tiennyt olisiko minun pitänyt purskahtaa itkuun tai nauruun, jotka olin hiljaa ... Ja olihan tapahtumista sentään sen verran hyötyä, että sain sen pohjalta nimen tuolle kappaleella, joka oli ollut ohjelmistossamme jo toista vuotta ...

Ennen tätä viimeisintä Euroopan kiertueellaan Zappa pistäytyi pikipäin Englannissa valvomassa etujaan oikeudenkäynnissä, jonka hän oli pannut vireille vaatiakseen vahingonkorvausta Royal Albert Hallilta sen vuoksi, että hänet oli evätty esittämästä säädyttömäksi luonnehdittua 200 Motels -showtaan tässä juhlasalissa.

FZ hävisi jutun ja samalla 50 000 dollaria (200 000 mk). Eikä hän lähtenyt taistelemaan enää ylempiin oikeusasteisiin, sillä jo pelkästään asianajajien palkkaamiseen olisi mennyt viitisentoista tuhatta dollaria lisää.

– Sen jälkeen ajattelin ensin olla palaamatta enää koskaan Englantiin, hän kertoo. – Mutta sitten muistin nuo kaikki sikäläiset ystäväni ja totesin, että minulla ei ole mitään oikeutta ruveta syrjimään heitä jonkin tuomioistuimen typertyen vuoksi.

– Koko asetelma siinä oikeudenkäynnissä oli naurettava. Minä vaadin vahingonkorvausta ilmiselvästä sobimusrikkeestä, kun taas vastaajapuoli puolustautui syytämällä ohjelmaani Englannin lakien mukaan säädyttömäksi. Kysymys oli siis kahdesta aivan eri asiasta, mutta tuomarit sekoisivat tykkänään ....

Zappan kiintymys Englantiin ja englantilaisiin on sitäkin ihaltavampaa, kun muistaa hänen loukkaantuneen vakavasti ja ollen vähällä menettää henkensä erään sikäläisen ihailijattarensa mustasukkaisen poikaystävän rynnättyä kesken konsertin Rainbow-teatterissa lavalle ja työnnettyä hänet alas orkesterisyvennykseen.

Tuon välikohtauksen jälkeen hänellä on ollut kaikkialla turvanaan kookas musta henkivartija Smothers, joka pitää joskus turhankin tehokkaasti huolta siitä, että maestro Zappaa ei häiritä. Jotkut ovat arvelleet leikillään tämän kaljupäisen kolossin jopa nukkuvan varjeltavansa kansaa.

– Hän on todellisuudessa minulle paljon enemmän kuin pelkkä henkivartija, sanoa FZ. – Hän hoitaa kaikki sellaiset käytännön asiat, jotka muuten jäisivät varmasti hoitamatta, kuten lentopaikkojen järjestäminen, matkatavaroista huolehtiminen ja niin edelleen. Onpa hän jotkut jopa esitelynytkin kanssamme ...

– Mitä taas Englantiin tulee, niin minä pidän jostakin selittämättömästä syystä siita maasta kaikista seiltä kokemistani vastainkäymisistäni huolimatta. Kenties kiintymykseni johtuu siitä, että siellä löytyy jatkuvasti niin monia hassuja yksityiskohtia, jollaisia ei voisi ajatellekaan löytävänsä mistään muualta ...

Juuri Englannissa ovat eräät vanhoilliset tahot erehtyneet leimaamaan Frank Zappan huumeiden puolestapuhujaksi, vaikka hän ei tosiasiassa käytä mainittavammin edes alkoholijuomia. Tämä on hänen mielestään lähinnä huvittavaa.

– Minulla ei ole kovin myönteistä kuvaa edes marihuanasta, hän toteaa. – Olen kyllä kokeillut sitä ainetta muutaman kerran, mutta en ole saanut muuta kuin päänsärkyä ja kipeän kurkun. Niinpä en omakohtaisesti ymmärrä niitä, jotka polttavat moista roskaa jopa vankeustuomien uhalla ...

Jotkut toiset ovat moittineet häntä omahyväiseksi ja itserakkaaksi, minkä vuoksi juuri kukaan ei ole jaksanut työskennellä hänen kanssaan yhtämittaisesti pitempään. Miten hän itse suhtautuu tällaiseen näkemykseen?

– Siinä saatta olla paljon perää, Frank Zappa myötää katsoen kysyjää suoraan silmiin. – Olen varmasti erittäin itsevarma ihminen, sillä muuten en olisi pystynyt pääsemään koskaan näin pitkälle. Tiedän osavaani tehdä monet asiat todella hyvin, paremmin kuin kukaan muu.

– Tällä alalla tarvitaankin lahjakkuuden lisäksi myös itsevarmuutta. Ellei sitä ole, jää pakostakin toisten jalkoihin. Ja siellä on vaikea päästä pinnalle, olipa sitten miten etevä tahansa. Siitä voivat kertoa lukemattomat sellaiset yrittäjät, jotka ovat joutuneet loppumaan leikistä kesken kaiken ...

1. Erkki Rapo (July 2, 1946 – February 28, 2004), also known as Eki-setä ("Uncle Eki"), was a Finnish autograph collector. (wikipedia)