Frank Zappa "Studio Tan"
Pekka MarkkulaFRANK ZAPPA
Studio Tan
(Discreet DSK 2291)
Greggery Peccary /// Let Me Take You to the Beach [- Revised Music for Guitar & Low-Budget Orchestra - REDUNZL]
Ylläolevasta lyhyestä piisilistasta huolimatta on kyseessä albumi – Frank Zappan ties kuinka mones. Ikävä kyllä – kuten niin monesti viime aikoina – Frankilla ei ole meille uutta tarjottavaa. Korkeintaan kommentteja vanhoista jutuista. Ja ne vanhat jututkin ovat Frankin omia vanhoja juttuja.
Albumin ykköspuolen täyttävä »Greggery Peccary» maistuu yhtä hyvältä kuin kolme päivää vanha ja yhtä monta kertaa lämmitetty pyttipannu. Ja sitähän tämä, on: kyseessä on nimittäin kakkososa kuusi vuotta sitten ilmestyneen »Just Another Band From L.A.» -albumin sävellykseen »Billy the Mountain». Pääosaa tässä toisinnossa esittää pieni sika, joka sitten kohtaa Billyn, Ethelin (puu, jota Billy rakastaa) ja joukon tyyppejä, jotka ovat amerikkalaisen yhteiskunnan tyypillisimpiä, typerimpiä ja inhottavimpia tuotteita. Frankille he edustavat instituutiota, jota hän on ironisoinut niin kauan, että hän on itse asiassa muuttunut osaksi tuota instituutiota. Amerikkalainen yhteiskunta on nimittäin kaikesta suvaitsemattomuudestaankin huolimatta myös suuri »sulatusuuni» kuten sanassa sanotaan ja siihen systeemiin on liuennut myös Frank Zappa.
Kun Frank vuonna 1968 – kuumana hippikesänä – hyökkäsi hippiliikettä ja sen teennäisyyttä vastaan ennen kuin suurin osa ihmisistä oli edes tajunnut hippiliikkeen olemassaolon, voitiin häntä pitää tarkkanäköisenä ja nerokkaana yhteiskuntakriitikkona, mutta kun hän kymmenen vuotta myöhemmin kertoo uudella levyllään: »Greggery Peccary astuu rakennukseen, jonka yläpuolella lukee: Trendikauppiaat», ja toteaa sen jälkeen: »Te saatatte kysyä, mikä on trendikauppias» selittäen sitten kuin suurena paljastuksena kyseisen kauppiaan ominaisuuksia, osoittaa Frank silkkaa typeryyttä.
Olisiko mahdollista, että ihmiset Frankin mielestä eivät tiedä moisten juiutussvsteemien olemassaolosta vai onko hänen oma henkinen kehityksensä pysähtynyt noihin muutamiin kymmenen vuotta. sitten tapahtuneisiin oivalluksiin. Myös musiikillisesti Zappa toistaa itseään – vapaasti rönsyilevistä kuvioista ja yllättävistä käänteistä on tullut sääntöjä, joilla Zappan musiikkia on helppo ennustaa.
Frank Zappa on nykyisellään pelkkä parodia itsestään. Hänestä voi iloita korkeintaan ihminen, joka kymmenen vuotta sitten kokt hetkellisen henkisen heräämisen ja jämähti sen jälkeen nojatuoliin pohtimaan keksimäänsä kahta »omaperäistä» ajatusta: systeemi on mätä, siis pilkatkaamme sitä.»
Ainakaan tällä tavalla ei systeemiä muuteta.
PEKKA MARKKULA
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net