Frank Zappa "Jazz From Hell"
Hannu TervaharjuFRANK ZAPPA
Jazz From Hell
(EMI 24 0673 1)
Night School - The Beltway Bandits - While You Were Art II - Jazz From Hell /// G-Spot Tornado - Damp Ankles - St. Etienne - Massaggio Galore
... ja anna meille meidän jokakuinen Zappamme ... Tässä sitä taas on, levyllinen modernia nykymusiikkia neurootikoille. Joskus tulee mieleen, että ne ajat olivat onnellisempia kun Zappan orkesteri kuulosti vielä melko rupiselta eikä äänltvslaltteistokaan ollut nykyistä luokkaa. Virheettömyydessä on toki puolensa, mutta niin on myös rypistyksessä.
»Jazz From Hell»-levyllä jatkuu se linja, jota Frankie on kehitellyt jo parilla edellisellä levyllään, nimittäin laajamittainen synclavierin käyttö. Tämä vempain tekee mahdolliseksi sen, että Zappa pystyy itse luomaan kokonaisuuksia, joista ei puutu mitään soitinta. Synclavier tuottaa kaikki syntetisaattoreista saatavat äänet ja lisäksi digitaalisesti muistiinmerkittyjä "oikeita" ääniä; viimeinkin maestro kykenee toteuttamaan musiikkiaan tarvitsematta välittää ihmismuusikoiden epätäydellisyydestä.
Vannoutuneinkin diggari joutuu joskus miettimään, mihin tämä maailma, ja Zappa sen mukana, on menossa. Varsin useat yhtyvät epäilemättä siihen, että suuri osa Zappan viehätvksestä on piillvt hänen kyvyssään löytää täsmälleen oikeat muusikot toteuttamaan aivoituksiaan. Zappan orkesterit ovat soitannollisesti (ja laulullisesti) olleet jotakuinkin niin täydellisiä kuin orkesterit ylipäänsä voivat olla. Nytkö joku kone muka voisi korvata Chad Wackermanin tai Stevie Vain?
No, ei hätä ole tämän näköinen. Tuskin Zappa niin villiintyy taidemusiikistaan, että hylkäisi tavalliset pulliaisensa kokonaan. Jos niin kävisi, mistäs hän tekisi rahat uusiin kokeiluihinsa? On tälläkin levyllä mukana yksi raita, »St. Etienne», jossa vielä esiintyy suunnilleen »Them Or Us»-ajan kokoonpano, joskaan se ei ole niitä helppotajuisimpia sekään. Että osaa tavallinen soitto kuulostaa rentouttavalta kaiken koneistuksen keskellä!
Toki synclavier-kappaleetkin ovat jollakin sairaalloisella tavalla viehättäviä. Tällä menolla joku Kraftwerk alkaa olla menneen talven lumia. Päättömäksi tätä musiikkia ei voi sanoa, päinvastoin sävellystyössä on varmasti käytetty päätä· varsin ahkerasti. En tiedä, voidaanko varsinaisesta svengaamisesta oikeastaan puhua. Svengaako Varese? Anton Webern? Tästä ei musiikkitieteen luennoilla puhuttu mitään. Entistä vahvemmin alkaa tuntua siltä, että Zappa on varsin jakautunut persoonallisuus: jos ovat viime vuosien iskelmät olleet vulgäärejä, on tämä sävellyspuoli aina vain "taiteellisempaa".
En usko, että tämä levy tulee pyörimään huushollissani aivan tolkuttoman usein, toisin kuin moni muu Zappa-tuote. Samaa en mene etukäteen vannomaan niistä lähitulevaisuuden julkaisuista joilla Frank ilmeisesti saattaa budjettinsa taas kuntoon; kolmois-LP »The Helsinki Tapes» (Hesan konsertit 1974), kymmenen ( ! ) LP:n paketti »They Don't Do That On Stage Anymore» ja jatko-osa »Shut Up And Play Yer Guitar»-levylle – toiset kolme levyllistä tolkun kitaramusiikkia. Että saa sitä joskus vähän taiteellisempaakin julkaista, kunhan ei tule tavaksi!
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net