Frank Zappa poltti näppinsä Suomessa
By Raila Kinnunen & Jorma Blomqvist
● Musiikin Milleriksi ja hulluksi neroksi kutsuttu Frank Zappa 33, pistäytyi päiväksi Helsinkiin ennen viime sunnuntaina pidettyjä konserttejaan.
● Ravintola Šašlikissa nälkäinen tähti tarttui lihavartaaseensa niin ahnaasti, että poltti kaksi kallisarvoista sormeaan.
● Vauhdikas päivä päättyi polterabend-juhliin helsinkiläisen ekonomitytön kotona ja esiintymiseen Indonesialaisen orkesterin solistina pikkutunneilla Hesperian yökerhossa.
● Avun reportterit olivat Zappan mukana koko päivän ja yön.
Harvoin on popmuusikolle järjestetty sellaisia cocktailkutsuja
Näin nälissään Zappa oli ennen kuin
söi aterian Šašlikissa.
Vitsaili kurnivin vatsoin lähimmäistensä,
vaikkapa Avun Raila Kinnusen iloksi.
Tietysti tullimies pisti Frank Zappan siirtymään vihreältä linjalta punaiselle. Erilliseen huoneeseen, jossa kaverin ja manageri Dick Barberin tavarat, neljä poroporvarillista matkalaukkua ja kaksi virkamiehen salkkua, pengottiin tarkkaan.
Sillä Zappa itse ei totisesti ole bisnesreissulle saapuneen liikemiehen näköinen.
Mustat kutrit puoliväliin käsivartta, viikset ja parta, kukallinen pitkä takki, räsylaitaiset farkut ja monenkirjavat kengät, joihin maalatuissa teksteissä toivotellaan kaikenlaista, Henry Millerin malliin ja kielellä.
Musiikin Milleriksi ja Orson Wellesiksi Zappaa on nimitetty. Hulluksi neroksi, paranoidiseksi parodioijaksi, teräväkieliseksi kyynikoksi, ilkeäksi ironikoksi, poliittiseksi, perverssiksi, työhulluksi.
Ja lahjakkaaksi, lahjakkaaksi.
● Kaikkea tuota hän, taatusti, on.
Sekä rauhallinen, kammottavan terävä-älyinen ja vikkelä, huomiokykyinen, lievästi pisteliäs ja ivallinen.
Magneettinen mies, joka osaa työnsä ja ihmisten käsittelyn kadehdittavan taidon. On laskelmoiva ja ylettömän kunnianhimoinen. Selässään kunnianhimon ruoska, jolla hän piiskaa itsensä saavutuksesta uuteen; ja käsittelee yhtyettään Mothers of Invention yhtä armottomasti ja vaativasti.
Pilvenveikon ja normittoman poukkoilijan maine on avantgarde-musiikin sivutuote ja hyvin markkinoitu image, joka ei tähän 18 tuntia päivässä ahertavaan, palavasilmäiseen jesuiittamaiseen mieheen tunnu ollenkaan sopivan.
Vuorokauden mittaisen Suomen-visiittinsä aikana Zappa joi muutaman kohteliaan kulauksen alkoholia, eikä päästänyt suustaan yhtään harkitsemattoman tyhmää sanaa.
Jesuiitta-Zappa valmistautuu
vastaamaan MTV:n haastattelijan
kyselyihin. Haastattelijoilla oli
kohteliaasti päällään Zappa-paita,
jonka selkäteksti kuuluu:
Ei ole haastavampaa tehtävää,
vaativampaa vastuuta kuin äidin.
Richard M. Nixon. Isot,
kiitokset, Dick.
F. Z..
● Mikä sheikki tuo on, kysyi taksimies, noin 60-vuotias. Ja muisti ettei siitä kauaa ole kun Zappa viimeksi kävi Suomessa.
Mustan limousinen ikkunan raosta hulmusivat Zappan hiukset korkealle auton katolle, ja minä jo näin osuvan otsikon:
tähteä kohtasi suomalaiskansallinen onnettomuus, kutrit sotkeentuivat suksitelineeseen.
Eivät sotkeutuneet.
● Omasta pyynnöstään Suomeen, sanottiin lehti-ilmoituksessa.
Miksi halusit tänne?
— Viime kerralla oli niin hauskaa. Yleisö oli uskomaton, teini-ikäistä iik-iik kirkumista niin kuin alkuaikojen Beatles-konserteissa. Ensimmäisen kerran 10-vuotisen esiintymisemme aikana. Sitä paitsi kaikki tapaamamme ihmiset olivat mukavia. Ja mitkä naistentanssit Vanhassa Maestrossa silloin viimeksi! Ruoka oli fantastista, ne päivät elin poronuhalla ja sienikastikkeella. Mmmm, tällä kertaa olen aikonut laajentaa valikoimaa.
● Hotelli Hesperian Presidentti-sviittiin päästyään Zappa sitaisi tukkansa nutturalle, vaihtoi paidan. Ja ryhtyi edustamaan.
Selitti rauhallisella äänellä samat asiat kuin tuhannesti ennen: Jee-jee ja you-know-kieli ovat Zappan puheista kaukana, sanavarasto tuntuu ehtymättömältä.
Mothers of Invention ja Zappa ovat toimineet kymmenen vuotta.
Silloin kun he tulivat, tavallisin kommentti kuului: olkaa vanhemmat iloisia Beatleseista, he ovat partiopoikia näiden olioiden rinnalla. Zappan lavashow oli silloin sitä mistä Alice Cooper on omaansa jatkanut. “Lavalla nähtiin muovinuken ja erään tunnetun tropiikin hedelmän läheinen yhteisesiintyminen”, kirjoitettiin -67.
Zappan lavaesiintymisessä on näihin myöhäissyntyisiin verrattuna se ero, ettei sitä ole tarvittu peittämään musiikkipuolen osaamattomuutta. Frank sanoo vain halunneensa ravistella ihmisiä, herättää heitä amerikkalaisesta passiivisuudesta, ahdasmielisyyteen turtuvasta hiljaiseen -enemmistöön lukeutumisesta.
Miehen musiikki ja tekstit taistelevat kaikkea keskivertaisuutta, keskiluokkaisuutta, keski-ikäisyyttä, kultaista keskitietä vastaan.
Miten nyt, kun kohta alat itse olla keski-iässä ja hyvätuloinen?
— Kuule, minä synnyin keski-ikäisenä. Oli iso johtajan pullovatsa ja kaiki. Isä historianopettaja, äidin kanssa istuin illat pitkät vierekkäin sohvalla katsomassa tv:tä. Siitä olen nuortunut, enkä varttunut.
● Aloitti Zappan kanssa puheen mistä tahansa, niin viiden minuutin kuluttua ollaan CIA:ssa ja Pentagonissa. Nixonin nimen hän livauttaa hampaiden raosta kuin pahimman kirosanan.
— Puolueita ja sitä mitä nimitetään puoluepolitiikaksi minä vihaan. Ei niillä mitään virkaa ole, ne ovat todellisten vallankäyttäjien marionetteja. USA:n poliittisen elämän mädät ovat alkaneet paljastua, muista maista tiedän vain sen mitä lehdistä luen, ja siihenhän ei voi uskoa.
— Mielenkiintoisimmalta tuntuu tämä tanskalainen veronkiertämiseen neuvova lakimies-poliitikko. Vankilassako? Soittaisi pian Mr. Fordille. Että jos vaikka armahdettaisiin.
Fordin Nixonille myöntämä armahdus on Frankille kuin pakkomielle. Kun huoneen levysoitin paljastuu vialliseksi, Frank ehdottelee että soitetaan Gerald apuun, ja partiopoika on kohta tässä.
● Niin oli Zappan ivaälyn ennakkomaine kiirinyt, että viime vuonna kun hänen kunniakseen järjestettiin tungokseen asti osallistujia kerännyt lehdistötilaisuus, kului 10 minuuttia ennen kuin kukaan tohti mitään kysyä. Eivätkä Frankin parin sanan mittaiset mutta tyhjentävät vastaukset juuri julkikyselyyn innota.
— Monelle olen kertonut ja ihmetellyt sitä viimevuotista suomalaistilaisuutta. Kertonut sitä kummana vitsinä, ja osoituksena siitä että hyväntahtoisiakin tiedottajia vielä on.
Ehkä sen kokemuksen opettamana, Frank on koko päivän harkitun ystävällinen, ettei säikyttelisi.
Frank Zappan Suomen vuorokaudesta kului suurin osa hotellissa lausuntoja, haastatteluja ja pieniä ivallisuuksia jakaen. Ikää hänellä on kohta 34 vuotta, mutta hän sanoo olevansa nyt paljon nuorempi kuin lapsuudessaan.
● Tämän päivän mittaisen vierailun tarkoitus oli PR:n hoito. Ohjelma oli iltaan asti täysi, tv- ja radiohaastatteluja, lehdistötilaisuus ja cocktailkutsut.
Zappan ja “äitien” kaksi viimeisintä levyä ovat myyneet mahtavasti verrattuna edellisiin valikoituneesti levinneisiin. Frankin mielestä syy on siinä että kaikkeen tottuu, kuulijat jo Frankiinkin. Tyylin kevennystä hän ei myönnä, iloitsee kuuntelijoiden alentuneesta iästä ja naisellistuneesta sukupuolesta.
— Kun tämä uusi yhtye op seksikkäämpi kuin yksikään aikaisempi kokoonpano. Tytöillä on katsomista. Sitä paitsi olemme kiertäneet konserteissa sellaista tahtia, noin 100 konserttia vuodessa, että levymyynti jo siitä kohoaa.
Milloin ei kierrä maailmaa, Zappa harjoituttaa yhtyettään, säveltää, sanoittaa, nauhoittaa, filmauttaa, suunnittelee levykannet, mainokset, ilmoitukset, hoitaa kiertueneuvottelut.
— Saan tehdä kaiken kumminkin uudelleen itse, jos ne ensin muilla teetän. Normaali työpäivä on 16-18 tuntia. Hulluksihan minua voisi sanoa.
Oman mielipiteensä noista harvoista kotona, mutta työtä tehden vietetyistä päivistä voisi kaiketi sanoa Frankin vaimo Gail.
Gail on mukana kun Frank tulee Suomeen konserttejaan varten. Jättää kolmen kuukauden ikäisen Rodan-pojan muiden hoiviin siksi aikaa. Pojan nimi on tullut Frankin suuresti ihaileman japanilaisen kauhufilmin sankarin mukaan. Seitsemän vuotta sitten syntyneen tyttären nimi on huomattavasti romanttisempi: Moon Unit, kuun elementti.
— Frankin työ on niin moninaista että se tyydyttää ketä vain. Sen kautta ja kauhean omituisen ihmisen maineensa takia hänen luokseen hakeutuu täysin kummallisia ihmisiä, eikä niitäkään virikkeitä tarvitse etsiskellä, kertoi Zappan PR-mies Dick, joka vuosi sitten yritti vierailla oikeassa työssään insinöörinä, mutta palasi zappailemaan.
— Parin viime vuoden aikana Frank on voinut luopua kyynikon torjuvasta kuorestaan, sitä kilpeä ei enää tarvita. Hän selvästi nauttii ihmisistä ja tilanteista.
● Ensimmäisinä saapuivat jutun tekoon tv-kakkosen Iltatähden pojat. Lamppuineen, kameroineen, äänityslaitteineen.
Kysyivät varovasti että pistäisikö tähti Iltatähti-paidan päälle? Ja tähti, joka nuoruudessaan teki mainostekstejä, vaihtoi kiltisti paitaa. Nykäisi tosin niskassa kutittavan merkin närkästyneesti irti.
Ilkeili Vähän ja pompotti haastattelijaa mutta vastasi nauhoituksessa rauhallisesti. Piteli välillä olutpulloa kuin vauvaa kädessään, etiketti kameraa kohti. Että jos filmausryhmä sattuisi myöhemmin saamaan korin per nuppi kotiin kannettuna.
Radion haastattelijalle Zappa laati hetkessä viiden minuutin mainospätkän Helsingin-konserteistaan, lateli sen vakuuttavasti kuin Hugo Ahlberg.
M. A. Numminen ja Zappa
vaipuivat musiikkipoliittiseen
keskusteluun Hesperian
yökerhon hämärissä.
Yleisessä lehdistötilaisuudessa Zappa charmeerasi kaikki, oli älykkäästi vitsikäs, paneutui jokaiseen kysymykseen sen ansaitsemassa määrin. Sanoi että tämäkin on sitten teatteria.
Seuraavan puolen tunnin tauon aikana ehti Zappan huoneeseen syöksyä kaksi innokasta tyttöä, jotka Dick päättäväisesti töni takaisin ovelle. Mutta yhtä päättäväisesti tytöt jäivät käytävään istuskelemaan, päivystivät siellä tai hotellin aulassa koko pitkän illan.
● Harvoin on popmuusikon kunniaksi sellaisia cocktailkutsuja järjestetty kuin Zappalle Hesperian yökerhoon.
Kutsuttuina mutta tšekkiläisten kollegojen vierailun takia valitellen saapumattomia olivat ministerit Väänänen ja Sundqvist. Mutta opetusministeriön virkamiehiä oli sitäkin runsaammin paikalla.
Cocktailkutsuilla katseli Kirka
ihailevasti Zappaa, samaan
tapaan kuin pikkupojat Kirkaa.
Oli muusikkoja, säveltäjiä, tiedottajia, laulajia. Kirka [1], M. A. Numminen [2], Kari Rydman, Rauno Lehtinen. Ja Frank siirtyili luontevasti jutustellen pöydästä toiseen, jätti sievät hymyt joka seurueen naamoille kun etääntyi kohti uutta ryhmää.
— On toista kuin englantilaisten jytäbändien käynnit, huokasi Antti Einiö, konserttien järjestäjä, jolla on usein ollut selvittelemistä vieraittensa poistuttua.
● Opetusministeriön pöydässä istui viisi hyvännäköistä ja kielitaitoista nuorta naista, siinä seurassa Zappa viihtyi pisimpään. Ja yritti venyttää aikataulustaan rakoa uudellekin tapaamiselle.
Opetusministeri Ulf Sundqvist valitteli
ettei päässyt Zappan vastaanotolle.
Ministeriöstä tuli kuitenkin joukko
tyttöjä joiden näpsäkässä seurassa
Zappa viipyi pitkään, haastatteli
Marjatta Heinosta hartaasti.
Siinä keskusteltiin, tietty, suomalaisuudesta. Ja Frank sanoi pitäneensä kaikesta muusta paitsi juomatavoista. Sauna ei ole houkutellut, ja rohkeutta taisi vielä karsia kaskuna kerrottu tarina eteläafrikkalaisen herran saunaillasta. Siihen tietenkin kuului kovaotteinen hieroja, joka oli sitä mieltä että simmarit jalassa ei saunaan mennä.
Itäiseen kulttuurivaihtoon yrittivät opetusministeriöläiset Zappaa kehottaa. Kerran oli Frankille esiintymistä Neuvostoliitossa tarjottu. Hän toivoi kahta päivää, kutsujat kuutta viikkoa; siihen se jäi.
Nytkin hän epäili, pyöritti kutrikasaansa pontevasti, mitä ministeriöläiset vähän ihmettelivät.
Tunnustettakoon: aikaisemmin olin kertonut Frankille suomalaisista jotka olivat joutuneet jättämään Frankin harjaksiin verrattuna mitättömät haivenensa rajan taa. Mikä sai Frankin kauhuissaan kouraisemaan pehkoaan.
● Kello kahdeksaan mennessä oli Frankin ateriointi aamuviidestä käsittänyt lentokonepakkauksen sisällön ja yhden voi- leivän. Miehen kasvoilla alkoi jo näkyä musta sänki, ja nenä vaikutti kaidoissa kasvoissa entistäkin suuremmalta. Ja hän sanoi että nyt alkaa päässä heittää. Poroa!
Šašliki-ravintolassa Zappa säteili ihastusta. Käyttäytyi kuin tosi gentleman, laittoi tuolia alle ja keskusteli. Sekä haukotteli mahdollisimman salaa. Joi kulauksen vahvaa venäläistä cocktailia, tilasi “kiihottavat pippurišašlikit” ja poroa.
Sekä cocavolaa. Totta; melkein kuin olisi tähtilippua pöydässä heilauttanut.
Mutta sille cocikselle löytyi totista käyttöä. Zappa tarrasi kiihottavaan šašlikkiinsa nälissään niin hanakasti että poltti hehkuvan kuurnassa vartaassa kaksi sormeaan, jotka sitten tökkäsi raivoisasti cocacolan ja jäiden sekaan.
Nosti kamalan metelin ja sadatteli, sillä viattomat palorakkulat sormessa tekevät kitaristista moneksi päiväksi invalidin ja työttömän. Apuun huudettiin tarjoilijaa ja jäitä ja antiseptista voidetta. Ja Zappa oli kuin pieni poika kipua kihelmöivien näppiensä kanssa, riskasi ja marmatti kaikesta.
Kunnes totesi helpottuneena ettei iho kohoa paukamille. Katsoin kuitenkin. parhaaksi avustaa häntä loppuruokailussa roikkumalla kirvelevin sormin vartaan varressa kun hän kiskoi lihapaloja irti.
● Kun hän oli rauhoittunut, seurasi pohdiskelu siitä kuinka yhtyeen ja tekniikan joukkueen, Suomessa käy.
Miten niin?
— Viisi heistä on sellaisia etteivät he ole koskaan ennen olleet Euroopassa. Italiassa eräät heistä jo hullaantuivat viineihin, täällä heidän käy vielä hassummin. En ihmettelisi vaikka häviäisivät ennen konserttia eivätkä viitsisi tulla sinne ollenkaan. Täällä on niin ihmeellistä.
Miten niin?
— Ettekö itse tiedä? Enpä sitten kerrokaan. Minä viihdyn täällä hetki hetkeltä paremmin.
● Sitten alkoi yllätysshow. Šašlikkiin tuli kahdeksan tytön seurue viettämään ekonomi Eva Helkaman polterabendia. Morsiamella oli isoäidinaikaiset pitsialusvaatteet ja black jack-paita. Hän kulki pöydästä toiseen tarjoamassa Eevan-omenoita, antoi Aatami-Zappalle kaksi.
Dick ja Frank ihastelivat moista tasa-arvoisuuden ilmentymää, valloissa sulhanen kuulemma viettää railakasta viimeistä poikamiesiltaa ja morsian kökköä naistuttavineen kotona murehtimassa mitä pojat nyt tekevät.
Vähän aikaa kun kului ja kun selvisi kuka kahden omenan mies oli, siirtyivät pojat tyttöjen pöytään, Frank pöydän päähän puheenjohtajaksi. Dick esittäytyi henkivartijaksi ja tyttöjen piti ihan käsivarresta häntäkin koettaa; ettei me olla ennen sellaista elävänä nähtykään.
Hiljaisuus, sanoi klaffimies ja Zappa alkoi puhua.
Kertoi muun muassa sen että etsii seuraavan filminsä
päähenkilöksi pitkää ja suuriäänistä estotonta tyttöä,
enempää ei perhelehden paistolla filmistä sovi puhua,
kuulemma.
● Kun alikin sulkemisen aika tuli, jatkui poikamiestyttöillan vietto morsiamen kotona. Ja niin siinä kävi että Frank lupasi tulla häihin. Ne ovat hänen konserttinsa aattopäivänä. Lentolippuja vaihtamalla se kävisi päinsä.
Mieheltä oli väsymys tyystin kaikonnut ja yö vaihtui melkein aamuksi Hesperian yökerhossa jossa Zappa intoutui avustamaan indonesialaista tanssiorkesteria.
Muistamatta lainkaan palaneita näppejään.
● Aamulla mies oli aikaisin ylhäällä. Äkkäsi iltaiset ihailijansa pihalla ja meni kiven laidalle istumaan juttusille. Jakoi muutamat nimikirjoitukset hotellin kunnianarvoisille keski-ikäisille amerikkalaisturisteille ala-aulassa.
Soitti vaimolle, kehotti hankkimaan uudet lentoliput ja häälahjan. Kertoi pitkäsanaisesti edellisestä suomalaisesta illasta. Minä vähän luulen että Zappalla on sellainen herkullinen hiljainen tilannekomiikat noukkiva huumorintaju, että hän katselee elämää kuin grazy-leffaa siellä missä kulkee.
● Sitten Zappa suunnitteli ahkeria työpäiviä kolmeksi Suonien-vuorokaudekseen.
Soitti Pekka Pohjolalle, Wigwamin entiselle basistille. Sanoi:
— Hei, täällä Frank Zappa. Minä haluaisin tehdä sun kanssa levyn. Haluaisitko sinä?
Pekka, joka on nuori ja ujo ja kiva ja hiljainen poika, nieleskeli pari kertaa ja kuiskasi että “sure”, tottakai.
Minkä jälkeen Zappa kehotti isäntäänsä Matti Laipiota hankkimaan levytysstudion käyttöönsä vaikka mistä. Ja yhtyeelle samanlaiset black jack-paidat kuin morsiamella oli ollut.
Pakkasi, lähti ja sanoi että seuraavalla kerralla saan onneksi olla pitempään.
Ettäi onnea sitten vain sanoivat Frank ja Gail Zappa kuorossa ja kohottivat samppanjamaljaa Christian ja Eva von Alfthanin kunniaksi; Evan sukunimi oli vielä tuntia aikasemmin Helkama.
Outoa väkeä seurapiirihäissä
● Niin siinä sitten kävi että Šašlikki-ilta tuotti seurauksensa. Päivän mittaisen pikavisiittinsä illan Zappa vietti samassa ravintolassa kuin iloinen tyttöjen polterabend-seurue. Frank tutustui tyttöihin, ja tuli kutsutuksi häihin, jotka olivat lauantaina, päivää ennen hänen ensimmäistä konserttiaan Suomessa.
● Niihin aikoihin kun Zappa joukkoineen kiiti jossain Tukholman yläpuolella matkallaan Kööpenhaminasta Suomeen, sanoi Eva Helkäma tahdon Christian von Alfthanille Olaus Petrin kirkossa ja noin kahdeksankymmentä häävierasta kuulosteli tarkkaan kuinka vakuuttavasti se tuli sanotuksi.
Evan sisar Hannele Helkama-Rågård
oli mukana polterabendissa Šašlikissa,
jossa Zappa kävi tutuksi.
Häävastaanotolle hän lupasi
laittaa Zappa-kampauksen;
hiusten yhtäläisyyttä voi vertailla ohessa.
Yhtä välittömästi ihastui Zappaan
myös morsiamen täti Maria Helkama
Sillä välin kun hääseurue siirtyi kirkosta hotelli Hesperiaan kabinettiin vastaanotolle ja ehti kohottaa ensimmäiset samppanjalasit ja halata ensimmäiset onnittelut, laskeutui Zappa Seutulaan, lastautui taksiin ja sanoi että Hesperiaan, nopeasti, kiitos.
● Vastaanotolle hän asteli kutrit hulmuten ja vaimoaan Gailia kädestä pidellen; vaimo oli liittynyt kiertävään joukkoon edellisessä konserttipaikassa. Ja hyvinkoulutettu yhtye sekä roudarit marssivat peräkanaa parin perässä.
Onnittelivat hääparin, tervehtivät vanhemmat ja lähimmät sukulaiset. Zappa pokkaili oikealle ja vasemmalle ja esitteli nättiä vaimoaan; yhtyeläiset sekoittuivat muuhun joukkoon. Kasaantui oudonnäköisiä rykelmiä, joiden keskipisteenä oli joku pitkätukkainen farkkupöksyinen, ja ympärillä tyylikästä hääväkeä, pitkissä helmoissa, kammattuina, tummissa puvuissaan. Näytti siltä kuin kaksi tyystin erilaista seuruetta olisi satunnaisesti ravisteltu yhteen.
Zappan ympärillä kuhisi, jokainen tahtoi pistäytyä sanomassa hänelle muutaman sanan. Hääkutsukortin takapuolelle pyydettiin nimikirjoitusta, ja jokainen arvokkaan näköinen vanhempi rouva muisti selittää että tyttärentyttärellehän minä sitä.
Tavallisin Gailin ympäriltä kuulunut lausahdus oli: ei voi olla totta! Että Gail ja Frank ovat poroporvarillisesti naimisissa, olleet kohta kahdeksan vuotta ja hankkineet maailmaan kolme jälkeläistä, joista nuorimmainen poika on vasta parin kuukauden ikäinen.
● Häälahjan Zappa antoi johtamalla yhtyeen kuorolaulua, eikä se tietenkään ollut mikään yllän esitys, vaan zappamaisen outo, takovan lyhyttahtinen ääntely ainoana sanoituksenaan Eva ja omena, tanssinhypähtelyllä rytmitetty. Silti kappaleella on nimi, Approximate, eli Suunnilleen, ja se on yhtä sekunnilleen treenattu kuin kaikki muutkin Mothersien esitykset.
Edellisen kerran zappalaiset olivat esittäneet sen Wienissä, eräässä ravintolassa saksalaisten liikemiesten seurueelle jotka hyvällä tuulella ollen ja vieressä istuneen yhtyeen nimen kuultuaan pyysivät laulua viskipullopalkalla. Kun yhtyeläiset olivat poukkoilleet herrojen pöydän ääressä, nämä olivat hetken hiljaa ja pyysivät sitten että onnistuisikos When the Saints go marchining toisesta viskipullosta?
Oudolta laulu Hesperiassakin kuulosti, mutta kukaan ei pyytänyt uutta tavallisempaa vaan taputti kohteliaasti. Ja hääväen ihastuneesti yllättyneitä ilmeitä katsellessa vaikutti siltä ettei kauppaneuvos Paavo Helkamalla ja rouva Helena Helkamalla ollut mitään syytä katua vähän arvellen annettua kummallisen hääkutsun siunausta.
Toinenkin harvinainen tilaisuus Zappan Suomen-vierailuun kuuluu: opetusministeri Ulf Sundqvistin tapaaminen maanantaiaamuna klo 8.
1. Kirill "Kirka" Babitzin(1950-2007) was one of Finland's most famous pop musicians.
2. M.A. Numminen was a well-known avantgarde/underground artist in Finland.
Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net