Frank Zappa "Joe's Garage Acts II & III"

By Mikaael Wiik

Soundi, January 1980


FRANK ZAPPA
Joe's Garage Acts II & III

(CBS 88475)

A Token of My Extreme – Stick It out – Sy Borg /// Dong Work for Yuda – Keep It Greasey – Outside Now /// He Used to Cut the Grass – Packard Goose /// Watermelon in Easter Hay – A Little Green Rosetta

»Joe's Garage Act I» oli lasten leikkiä tämän rinnalla. Se oli hallittu ja hauska kokonaisuus, jossa herjattiin määrättyjä ihmisten edesottamuksia valvovia tahoja, kuten esimerkiksi kirkko ja valtio. Mutta osat II ja III ovat toista maata. Hallitusta kokonaisuudesta ei voi puhua tässä yhteydessä, Zappa antaa kaiken räjähtää sekä musiikillisesti että ajatuksellisesti. Ja se mikä tämän tarinan alussa oli hauskaa herjaa on nyt viety niin pitkälle ja sellaisella vihalla, että enää ei paljon hymyilytä.

Osa I loppui siihen, että Joe sekoili Lucille-tytön kanssa ja sai tietysti sukupuolitaudin. So it goes. Sekopäisenä Joe etsii lohtua uskonnosta ja löytää tri L. Ron Hooverin ja tämän kirkon – The First Church of Appliantology (löysästi käännettynä Ensimmäinen Kojelogian Kirkko). Joe kuuntelee sanomaa nauhalta ja on käännytetty. Myöhemmin Joe pyytää Hooverilta apua ongelmaansa, joka on se, ettei hän tiedä mikä hänen ongelmansa on. Hoover toteaa että Joe ei uskalla myöntää itselleen, että hän saa seksuaalista tyydytystä ainoastaan koneiden kanssa sekaantumisesta.

No niin, Joelle järjestetään kurssi (50 bucks please ... ) ja hänelle hommataan ihastuttava pieni robotti, Sy Borg, joka kuuluu Keittiökalusteisiin. Ja nämähän puhuvat saksaa, totta kai. Joe laulaa Sy'lle laulun saksaksi, ja Sy ilmoittaa että terävänä poikakoneena hänet on ohjelmoitu ymmärtämään englantia. Joe, joka on pukeutunut perheenemännäksi, hurmaa Sy'n täysin, ja he rakastelevat. Mutta Joe vähän innostuu, ja Sy-parka muuttuu romuläjäksi. Kultainen suihku taisi aiheuttaa oikosulun.

Joe lähetetään erikoisvankilaan, minne joutuvat kaikki musiikkiteollisuuden rikolliset (muistanette että tämä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa musiikki ja ilonpito on kiellettyä, ja Keskustarkkailija vaanii ja valvoo kaikkialla). Siellä sitten muusikot ja ja levyfirmojen pomot raiskaavat toisiaan. Vuosien kuluttua Joe pääsee sieltä pois selvittyään henkisesti joten kuten koossa soittamalla mielikuvituksellisia kitarasooloja mielikuvituksellisella kitaralla vuosien vieriessä.

Päästyään vapaaksi Joen mielikuvitus keksii uuden laulun, jossa on myös sanat; ja niissä sanoissa julistetaan musiikkikriitikot pannaan oikein olan takaa. »Fuck all them writers with pen in their hand / I will be more specific so they might understand / They can all kiss my ass» (... rock'n soul'n blues'n jazz ... ) Zappa ei oikein ymmärrä sitä että punkia kehutaan ja häntä haukutaan, niin kuin viime aikoina on käynyt, se tutee selvästi ilmi tässä laulussa.

Joe ymmärtää lopulta, että hänen mielikuvituksensa musiikki ei ole todellista, ja hankkii Kunnon Työpaikan, keittiöapulaisena. Zappa päättää albumin toteamalla että viimeistään nyt meidän kai pitäisi tajuta, että Musiikki On Vaarallista, ja laulaa laulun leivoksen vihreästä kuorrutuksesta. The End.

Jaa että menee överiksi, vai? Ehkä, ja se oli vasta juoni. Musiikki on myös vaativampaa kuin ensimmäisessä osassa, joka oli pullollaan mieleenpainuvia melodioita ja riffejä. A-puoli noudattaa vielä kuitenkin tätä helpompaa linjaa, ja näin albumiin pääsee helposti sisään. Rakkauskohtaus Sy Borgin ja Joen välillä on tämän »helpon» alun huipentuma. Se on suoraa jatkoa edellisen albumin »Lucille»-piisille, jonka herkkä reggae-vaikutteisuus oli nautittavaa. »Sy Borg» on kuitenkin soinnutuksiltaan vähän rohkeampi, ja Zappan bändi soittaa nyt niin kevyesti ja ilmavasti, että moista harvoin kuulee. Tässä täytyy ottaa esiin rumpali, Vinnie Colaiuta, joka ehdottomasti on paras rumpali, joka koskaan on soittanut Zappan riveissä. En ole oikeastaan kuullut minkään rumpalin pitävän tempoa niin ihmeellisen herkästi kuin Colaiuta tässä tekee. Ja Ike Willis, joka laulaa Joen osan, on niin ikään aivan ilmiömäinen löytö. Täyteläinen ja joustava ääni, joka seikkailee aivan vapautuneesti klassisen ja mustan musiikin tähän asti olemattomassa välimaastossa kruunaa tämän huikean kappaleen toteutuksen.

8-puolella ansaitsee huomiota Zappan TV-show'ssakin esitetty kynäelmä »Keep It Greasey». Tempoa on kiihdytetty huimaavasti, tai ehkä se vain kuulostaa siltä sillä rumpali Colaiuta heittää niin ihmeellisiä kuvioita että niissä ei oikein pysy mukana. Bändiä ei kuitenkaan mikään horjuta, se istuu kuin hyvin rasvattu ... kone.

Se on tämä toinen näistä kiekoista, joka on se ongelmalapsi. »He Used to Cut the Grass» pitää tarinan juonellisesti koossa, mutta musiikillisesti se on lähes tempoton äänikollaasi, jonka aikana Zappa riehuu kitarallaan ja Colaiuta takoo kalvojaan. »Packard Goose» vuorostaan on tavallisen nerokas Zappa-juttu, joka on täynnä pikkujuttuja ja ideoita sinne tänne. Juuri siinä meikäläinen saa elämänsä haukut, eikä siinä ole mitään muuta ihmettelemistä kuin että se ei liity kovin olennaisesti albumin juoneen. Zappa kuitenkin ilmeisesti vihaa rocklehdistöä yhtä leiskuvasti kuin muitakin typerinä pitämiään yhteiskunnallisia ilmiöitä.

»Watermelon in Easter Hay» on Joen viimeinen kuviteltu kitarasoolo, ja se on yksinkertaisesti kaunis, maltillinen teema jonka vakava toteutus tulee kaiken sekoilun jälkeen aikamoisena yllätyksenä. Se on oikea tunnelmapala joka selittämättömällä tavalla tuo mieleen niin Hank B. Marvinin kuin Carlos Santanankin.

Ja tämän jälkeen Zappa täysin tahallaan pilaa kaiken tosi typerällä sekoilulla, jonka nimi on »Green Rosetta», eli vihreästä kuorrutuksesta. Z itse toteaa, että »this is a stupid song AND THAT'S THE WAY I LIKE IT!»

Yhteenvetona toteaisin että ... ?

Tämä ei kuitenkaan merkitse, etten pitäisi tästä albumista ja suosittelisi sitä kaikille hyvän ja huonon huumorin ystäville. Ja musiikillisesti Zappa edelleen jatkaa sellaisella tasolla, että ei tämän jälkeen mikään muu progressiivinen musiikki juuri maistu. Kaikki muut pop/jazzin kimpussa ahertelevat räpeltäjät vaikuttavat tämän jälkeen itsensä liian tosissaan ottavilta amatööreiltä. Tässä on mies joka tietää miten homma tehdään ja halveksii koko maailmaa juuri sen takia.

Read by OCR software. If you spot errors, let me know afka (at) afka.net